Pilates ei palkitse kärsimätöntä keräilijää.

New York, sama systeemi ja 20 vuotta opiskelua

Olen New Yorkissa. Taas.

Kaupunki on muuttunut kahdessakymmenessä vuodessa, ja minä sen mukana. Kadunkulmat eivät aina ole samat, kahvi maksaa edelleen enemmän kuin sen kuuluisi ja metrossa saa muistutuksen siitä, että henkilökohtainen tila on täällä lähinnä teoreettinen käsite.

Yksi asia ei kuitenkaan muutu. Palaan tänne opiskelemaan pilatesta.

Joku voi pitää sitä hieman erikoisena. Olen harjoitellut pilatesta pitkään, ohjannut sitä vuosia ja käyttänyt siihen enemmän aikaa kuin moni käyttää ystävien tapaamiseen. Eikö tässä kohtaa voisi todeta, että systeemi on hallussa?

Ei voisi.

Pilates avautuu hitaasti. Se ei avaudu sillä, että opettelee liikkeiden nimet, tietää milloin jousi vaihdetaan tai muistaa ulkoa, montako toistoa kuuluu tehdä. Alussa opetellaan järjestys ja perusasiat. Sitten alkaa selvitä, miksi jokin liike tehdään juuri siinä kohdassa harjoitusta, miksi edellinen valmistaa seuraavaan ja miksi se yksi asia, jonka haluaisi kiirehtiä ohi, on usein juuri se asia, jonka äärelle pitäisi jäädä.

Tämä vaatii aikaa. Ja systemaattisuutta.

Pilates ei ole buffetpöytä, josta poimitaan joka kerta jotain kiinnostavaa ja jätetään loput lautaselle. Uusia liikkeitä, variaatioita ja välineitä kyllä löytyy. Niitä löytyy niin paljon, että jos kaikki pitäisi mahduttaa yhdelle tunnille, lopputulos olisi enemmän sekava harrastemessu kuin harjoitus.

Systeemi toimii, koska siinä on järjestys. Harjoitus rakentuu edellisen päälle. Kun perusta vahvistuu, seuraava asia alkaa olla mahdollinen. Se ei ehkä ole aina näyttävää, mutta pilates ei ole koskaan ollut erityisen kiinnostunut näyttävyydestä. Jousi ei välitä siitä, kuinka hienosti joku puhuu harjoittelusta. Se kertoo kyllä hyvin nopeasti, missä kohtaa työ loppuu ja missä kohtaa aletaan huijata.

Ja vartalo on huijaamisessa varsin kekseliäs.

Voi tietää täsmälleen, mitä liikkeessä pitäisi tapahtua, ja tehdä silti aivan muuta. Voi nähdä toisella harjoittelijalla hartian, joka karkaa kohti korvaa tai lantion, joka siirtyy sivuun, mutta olla huomaamatta samaa omassa tekemisessään. Voi olla vahva, kokenut ja perehtynyt systeemiin, mutta silti käyttää sitä samaa vanhaa kiertotietä, jonka vartalo on joskus vuosia sitten oppinut selviytyäkseen.

Usein se tuntuu vielä hyvältä. Siinä vasta nerokas ansa onkin.

Siksi oma harjoittelu ei koskaan korvaa hyvää ohjausta. Tarvitaan ohjaaja, joka tuntee tekemisesi ajan kanssa. Hän tietää, miltä liike näytti puoli vuotta sitten, missä kohtaa alat kiirehtiä, milloin alat tehdä liikaa ja milloin vahvuutesi muuttuu keinoksi välttää sitä, mitä pitäisi harjoitella.

Näen tämän jatkuvasti niiden harjoittelijoiden kanssa, jotka käyvät tunneilla säännöllisesti. Puhumme toki liikkeiden teknisistä asioista, mutta aivan eri tasolla kuin ensimmäistä kertaa tulevan kanssa. Ensimmäisellä tunnilla katsotaan, missä jalat ovat, miten niitä liikutetaan ja miksi hartioita ei tarvitse nostaa korviin asti, vaikka elämä välillä tarjoilisi siihen hyviä perusteluja.

Kun yhteistä harjoittelua on takana, voidaan katsoa paljon tarkemmin ja voidaan alkaa puhua yhteistä pilateskieltä. Siitä, missä kohtaa liikejärjestys alkaa hajota, miten jousivastus vaikuttaa työn jakautumiseen ja miksi pieni muutos yhdessä kohdassa muuttaa koko harjoituksen. Ohjaaja tunnistaa myös sen, milloin harjoittelija on valmis etenemään ja milloin olisi hyödyllisempää tehdä sama asia vielä kerran.

Kyllä, vielä kerran. Valitettavasti, pilates ei aina tarjoa uutta liikettä palkinnoksi siitä, että kävit viime viikolla tunnilla.

Kuulen usein kommentin niiltä, jotka tulevat kokeilemaan ehkä vain mielenkiinnosta millainen olen ja miten ohjaan: “Jokainen ohjaaja ohjaa eri tavalla ja kiinnittää huomiota eri asioihin.”

Tietenkin ohjaa. Jokaisella ohjaajalla on oma koulutuksensa, kokemuksensa, silmänsä ja tapansa sanoittaa asioita. Siinä ei ole mitään kummallista. Kummallista olisi odottaa, että yksi tunti uuden ohjaajan kanssa olisi käänteentekevä kokemus, kun hän ei vielä tiedä, miten liikut, mitä olet tehnyt aiemmin tai missä kohtaa alat livahtaa pois työstä.

Yksi tunti voi olla hauska. Se voi olla hikinen, kiinnostava ja olla jopa täynnä uusia hoksauksia. Se ei kuitenkaan vielä kerro, miten harjoittelusi etenee.

Jos ohjaajaa vaihtaa kuin sukkia, oppiminen jää väistämättä pinnalliseksi. Jokaisella tunnilla aloitetaan vähän alusta. Uusi ohjaaja tekee ensihavaintoja, antaa yleisiä korjauksia ja yrittää saada kiinni siitä, mitä vartalossasi tapahtuu. Saat paljon erilaisia kommentteja, mutta harvemmin pääset näkemään, mitä tapahtuu, kun yhtä asiaa seurataan kuukausien ja vuosien ajan.

Jatkuvuus ei ole tylsä lisä harjoitteluun. Se on koko harjoittelun edellytys.

Hyvä ohjaus-suhde perustuu luottamukseen. Siihen, että ohjaaja saa pysäyttää sinut perusasioiden äärelle silloin, kun tekisi mieli siirtyä vaikeampaan liikkeeseen. Siihen, että harjoittelija uskaltaa tehdä vähemmän silloin, kun vähemmän on se, mikä vie eteenpäin. Ja siihen, että molemmat ymmärtävät, ettei tunnin onnistumista mitata sillä, kuinka monta uutta asiaa ehdittiin tehdä.

Välillä harjoituksessa palataan samaan kohtaan, koska ensimmäisellä kerralla siitä selvittiin enemmänkin hyvällä tahdolla kuin taidolla. Välillä joku rakentaa hämmästyttävän pitkän reitin päästäkseen kiertämään yhden aivan tavallisen asian. Yleensä minä nauran ensin, mutta aina hyvällä tarkoituksella.

New York muistuttaa minua joka kerta siitä, ettei opiskelijan paikka katoa koskaan. Se muuttuu tarkemmaksi. Kahdenkymmenen vuoden jälkeen palaan tänne edelleen ajatellen, että tiedän jo melko hyvin, mitä on vastassa. Sitten joku pieni asia liikkeessä, järjestyksessä tai omassa harjoittelussa avaa taas uuden näkymän.

Sama systeemi. Samat periaatteet. Samat liikkeet. Ja sama jousi, joka ei edelleenkään välitä mielipiteistäni.

Ja juuri siksi ymmärrys kirkastuu. Harjoitteluun tulee uutta intoa ja sellaista raikkautta, jota en malta odottaa pääseväni jakamaan takaisin studiolle. En tuo New Yorkista mukanani mitään taikatemppua tai uutta pyörää keksittäväksi. Tuon tarkempaa katsetta, uusia kysymyksiä ja jälleen yhden muistutuksen siitä, kuinka paljon järjestelmässä riittää opittavaa.

Samaa tutkimista varten alkaa tammikuussa 2027 Klassinen Pilates-Systeemi -koulutus. Se toteutuu vain kerran ja on sinulle, joka haluat oppia systeemin perustan kunnolla, etkä pelkästään kerätä liikkeitä talteen kuin ne olisivat bonuspisteitä.